2. Me uskom' päälle yhden Herran Jesuksen Ju-
malan Pojan, Isäst' ijankaikkisest' syntyneen, On Ju-
malast' Jumala totinen, Isäns' kanss' yksi olento, Jonka
kautta kaikk' luodut tehdyt ovat.
3. Joka meidän ihmisten tähden, Ja meidän au-
tuutem' tähden, Tänn' alas astui taivaasta, Otti mie-
huuden neitseest' Maariasta, Pyhän Hengen väell' si-
kisi, Tuli täydeks' ihmiseksi.
4. Jumal' ja mies yks' Kristus on, Kuin edestäm'
ristiin naulitt' on, Kuoli Pilatuksen vallan all', Mak-
soi syntim' sill' kuolemall', Vapahti meit' pirun val-
last', Kadotuksest', kuoleman kuopast'.
5. Hän koht' kuoltuans' haudattiin, Niin astui alas
helvettiin, Helvetin vallan hajotti, Pirun voiman
pois kadotti, Ettei meit' vahingoittaa saa, Kuin olem'
Kristuksen omat.
6. Kuolleist' nous' kolmanten' päivän', Pyhän kir-
joituksen perään, Sitt' suuren voiton, kunnian kanss',
Hän ylös astui taivaaseen, Istuu Isän oikiall' kädell',
Vallitsee kaikk' omall' väell'.
7. Jällens' tuleva tuomitsemaan, Suuren kunnian
kanss' ja voiman, Kaikkia kuolleit' ett' elävitä; Us-
kottomat piinaan heittää, Meit' uskovaisii tyköns' ot-
taa, Ilon ihanan meillen tuottaa.
8. Me uskom' pääll' Hengen Pyhän, Herran vir-
vottajan Jumalan, Isäst', Pojast' ulos käyvän, Ynn'
yhdess' kunnioitettavan: Hän puhui profeetain kautta,
Meit' Jumalan lapsiks' auttaa.
9. Me uskom' mailmass' olevan Yhden pyhän
seurakunnan, Kuin on uskovaisten joukko, Sanall', sak-
ramenteill' koottu; Siin' Kristus pää on ja palvel-
laan, Jonk' jäseniks' meitäm' tunnustam'.
10. Uskom' synnit anteeks' armost' Jumal' antaa,
Poikans' ansiost', Jonka verell' olem' ostetut, Hänen
pyhään nimeens' kastetut; Näin lapsiks' tulem' Juma-
lall': Se tapahtuu uskoll' ainoall'.
11. Uskom' ja odotam' vissist', Kuolleitten ylös-
nousemist', Viimeis' päivän' tapahtuvan: Meit' ijäi-
seen elämään käyvän, Iloon ja riemuun lakkaamatt',
Jonk' Jumal' meill' suo loppumatt'.
Sebald Heyden, (saks.) s. 1499 † 1561.