O kaikkivaltias ja laupias Jumala! jonka annosta sinun uskollises sinua otollisesti ja uskollisesti palvelevat, suo että me ilman esteettä sinun pyhän lupaukses tykö edes kävisimme. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.
Rakkaat veljet! Senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen: 5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme: vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta. 6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuollettaa, vaan Henki tekee eläväksi. 7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kivihin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ett'ei Israelin lapset tainneet katsoa Moseksen kasvoihin hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo. 8. Miks'ei siis paljon enämmin sillä viralla, joka Hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman? 9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljon enämmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpaltinen kirkkaus. 10. Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpaltisen kirkkauden suhteen. 11. Sillä jos sillä on kirkkaus, joka katoo, paljon enämmin on sillä kirkkaus, joka pysyy. 12. Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti; 13. Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani ett'ei Israelin lapset tainneet sen loppua katsoa, joka katoo. 14. Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, koska vanhaa Testamentiä luetaan, pysyy se peite ottamata pois, joka Kristuksessa lakkaa. 15. Mutta tähän päivään asti, koska Mosesta luetaan, rippuu se peite heidän sydämmensä edessä. 16. Mutta koska he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois. 17. Sillä Herra on Henki: mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus. 18. Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen, niinkuin Herran Hengestä.
| O Jumal’ anna minull’ armos | 284. |
| Minun sielun’, kiitä Herra, Monin | 76. |
| Kiitett’ olkoon Jesuksen nimi | 133. |
Siihen aikaan koska Jesus läksi Tyrin ja Sidonin maan ääristä, tuli hän Galilean meren tykö, kymmenen kaupungin maan äärten keskitse. 32. Ja he toivat hänen tykönsä kuuron, joka myös mykkä oli, ja he rukoilivat häntä panemaan kätensä hänen päällensä. 33. Ja hän otti hänen erinänsä kansasta, ja pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja rupesi hänen kieleensä. 34. Ja katsahtain taivaaseen, huokaisi ja sanoi hänelle: effata, se on: aukene. 35. Ja kohta aukenivat hänen korvansa: ja hänen kielensä side pääsi vallallensa, ja puhui selkiästi. 36. Ja hän haasti heidän kellenkään sanomasta. Mutta jota enämmin hän haasti, sitä enämmin he ilmoittivat. 37. Ja he suuresti hämmästyivät, sanoen: hyvästi hän kaikki teki: kuurot hän tekee kuulemaan, ja mykät puhumaan.
Kaikkivaltias, ijankaikkinen Jumala, kaikkein kappalten Luoja! minä kiitän sinua, ettäs minulle terveen ruumiin antanut olet, ja varjellut minun kieleni, korvani ja kaikki jäseneni, sen pahan vihollisen päällekarkauksista: ja rukoilen sinua, suo minulle pyhä armos, että minä erinomattain minun korvani ja kieleni oikein käyttäisin: korvillani ahkerasti kuulisin, ja sydämmessäni visusti tutkisin sinun pyhää sanaas, kielelläni sinun armoas ylistäisin: ett'ei yksikään minun kieleni kautta pahenisi, vaan jokainen paranisi. Amen.