1. Epistolat ja Evankeliumit.

18 Sunn. Kolm. päivästä.

O Herra Jumala! anna sinun Pyhän Henkes hallita meidän sydämmemme; sillä ilman sinutta emme taida sinulle kelvata: Sinä joka elät ja hallitset, sinun Poikas ja Pyhän Hengen kanssa ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Amen.

Epistola, 1 Kor. 1: v. 4.

Rakkaat veljet! minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne, sen Jumalan armon edestä, kuin teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on: 5. Että te olette kaikissa rikkaiksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa. 6. Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, 7. Niin ett'ei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta; 8. Joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat, meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.


Se kuin tahtoo Kristitt’ olla   2.
Sanoi Herra asuva taivaas' 78.
Autuas se kuin ei käyskele 24.

Evankeliumi, Matth. 22: v. 34.

Siihen aikaan, koska Fariseukset sen kuulivat, että Jesus oli Sadduceusten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. 35. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: 36. Mestari, kuka on suurin käsky laissa? 37. Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalatas, kaikesta sinun sydämmestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun mielestäs: 38. Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. 39. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman sinun lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. 40. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja profeetat rippuvat. 41. Koska Fariseukset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, 42. Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? He sanoivat hänelle: Davidin. 43. Hän sanoi heille: Kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen: 44. Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni, siihen asti, kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. 45. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa? 46. Ja ei kenkään tainnut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enää kysyä.

Rukous.

O Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me tunnustamme itseämme vaivaisiksi syntisiksi: me tiedämme kyllä sinun tahtos; mutta sitä tekemään olemma me heikot. Liha ja veri on meillä suurena esteenä, ja se paha vihollinen perkele ei anna myös olla meidän alallamme. Sentähden rukoilemma me sinua, Pyhää Henkeäs vuodattamaan meidän sydämmihimme, että me vahvalla uskalluksella turvaisimme sinun Poikas Jesuksen Kristuksen tykö; hänen piinallansa ja kuolemallansa itseämme lohduttaisimme, hänen kauttansa syntein anteeksi saamisen uskoisimme, ja niin tässä maailmassa sen kautta jumalisesti sinun tahdossas ja kuuliaisuudessas eläisimme, saisimme myös sinun armostas Jesuksen Kristuksen kautta autuaallisen lopun. Amen.

1. Epistolat ja Evankeliumit.

Vanha Virsikirja 1701.