1. Epistolat ja Evankeliumit.

2 Pääsiäis-päivänä.

O kaikkivaltias Jumala! joka sinun ainokaisen Poikas Jesuksen Kristuksen annoit saada voiton kuoleman ylitse, ja avata meille ijankaikkisen elämän tien: suo armollisesti, että me lujasti hänen päällensä uskoisimme, niin ijankaikkisen kuoleman välttäisimme, ja hänen kanssansa ijankaikkisesti eläisimme. Saman sinun rakkaan Poikas Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.

Epistola, Ap. Tek. 10: v. 34.

Niin Pietari avasi suunsa, ja sanoi: nyt minä todeksi löydän, ett'ei Jumala katso ihmisen muotoa: 35. Vaan kaikissa kansoissa, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen. 36. Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille lähetti, ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on, 37. Te tiedätte sen sanan, joka on tapahtunut ympäri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen jälkeen, josta Johannes saarnasi; 38. Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Natsaretista Pyhällä Hengellä ja voimalla, joka vaelsi ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka perkeleeltä vaivattiin: sillä Jumala oli hänen kanssansa. 39. Ja me olemme kaikkein niiden todistajat, kuin hän Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki: jonka he tappoivat, ja ripustivat puuhun. 40. Sen Jumala herätti kolmantena päivänä ja ilmoitti hänen, 41. Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka söimme ja joimme hänen kanssansa, sitte kuin hän nousi kuolleista. 42. Ja hän käski meitä kansalle saarnaamaan ja todistamaan, että hän on se, joka Jumalalta on säätty elävitten ja kuolleitten tuomariksi. 43. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokaisen, kuin uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.


Jesus Kristus uhriks' meille 157.
Iloisest' Jesuksell' kiitost' veisat' 158.
Ah Jesu pysy tykönän' 234.

Evankeliumi, Luuk. 24: v. 13.

Sinä päivänä meni kaksi heistä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä. 14. Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, kuin tapahtunut oli. 15. Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi, ja matkusti heidän kanssansa. 16. Mutta heidän silmänsä pidettiin, ett'eivät he häntä tunteneet. 17. Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset? 18. Niin vastasi yksi, Kleofas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui? 19. Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: siittä Jesuksesta Natsarenuksesta, joka oli väkevä profeeta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä. 20. Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiin naulitsivat hänen. 21. Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänä päivänä, kuin nämät tapahtuivat. 22. Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle. 23. Ja kuin ei he löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinki näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän. 24. Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle, ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet: mutta ei he häntä nähneet. 25. Ja hän sanoi heille: o te tomppelit ja hitaat sydämmestä uskomaan niitä kaikkia, kuin profeetat puhuneet ovat. 26. Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja hänen kunniaansa käymän sisälle? 27. Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista profeetoista, ja selitti heille kirjoitukset, kuin hänestä olivat. 28. Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät; ja hän teetteli itsensä edemmä käymään. 29. Ja he vaateivat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme: sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut: ja hän meni olemaan heidän kanssansa. 30. Ja se tapahtui, koska hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille. 31. Niin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä. 32. Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämmemme meissä palanut, koska hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset? 33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa, ja ne, jotka niiden kanssa olivat: 34. Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille. 35. Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.

Rukous.

Herra Jumala, taivaallinen Isä! Sinä joka annoit sinun Poikas Jesuksen Kristuksen niille kahdelle opetuslapselle Emauksen tiellä ilmoitetuksi tulla: me rukoilemme sinua, sinun pyhän sanas ja Pyhän Henkes kautta, valaisemaan meidän sydämmemme, että me olisimme vahvat ja pysyväiset uskossa, uskollisesti sinun sanassas rippuisimme, siittä mielellämme puhuisimme ja ahkerasti tutkisimme. Ja jos meidän, Kristuksen esikuvan jälkeen, tästä mailmasta paljon pitää kärsimän, että me silloin itseämme sinun sanallas lohduttaa taitaisimme, ja sen mielessämme pitäisimme siihen asti, kuin me sinun Poikas kautta tämän elämän perästä ijankaikkiseen elämään herätetyiksi tulemme. Amen.

1. Epistolat ja Evankeliumit.

Vanha Virsikirja 1701.