1. Epistolat ja Evankeliumit.

24 Sunn. Kolm. päivästä.

O kaikkivaltias, ijankaikkinen Jumala! anna meille köyhille syntisille sinun laupiutes tapahtua, että me, jotka emme muuta kuin rangaistusta ansainneet ole, saisimme sinun laupiudestas ymmärtää armon ja emme oikeutta. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen kautta. Amen.

Epistola, Koloss. 1: v. 9.

Rakkaat veljet! Emme lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että te hänen tahtonsa tuntemisella täytettäisiin kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa; 10. Että te soveliaasti vaeltaisitte, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisitte kaikissa hyvissä töissä, ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. 11. Ja vahvistetuiksi tulisitte kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa. 12. Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaiksi tehnyt on, pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa.


Sinun tykös, Herra Kriste, huudan 285.
Miksis viivyt kauvan ulkon’, 380.
Ah Herra! älä vihassas   28.

Evankeliumi, Matth. 9: v. 18.

Siihen aikaan koska Jesus näitä kansalle puhunut oli, katso, niin yksi päämies tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, nyt on minun tyttäreni kuolemallansa: mutta tule ja pane kätes hänen päällensä, niin hän virkoo. 19. Niin Jesus nousi ja seurasi häntä, ja hänen opetuslapsensa. 20. Ja katso, vaimo, joka oli kaksitoistakymmentä ajastaikaa punaista tautia sairastanut, kävi takana, ja tarttui hänen vaatteensa liepeseen: 21. Sillä hän oli itsellensä sanonut: jos minä ainoastansa rupeen hänen vaatteseensa, niin minä tulen terveeksi. 22. Niin Jesus käänsi itsensä, näki hänen ja sanoi: ole hyvässä turvassa tyttäreni, sinun uskos on sinun terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sillä hetkellä terveeksi. 23. Ja koska Jesus tuli päämiehen huoneeseen, ja näki huiluin soittajat, ja kansan hymisevän, 24. Sanoi hän heille: menkäät pois; sillä ei piika ole kuollut, vaan hän makaa. Ja he nauroivat häntä. 25. Mutta koska kansa oli ajettu ulos, meni hän sisälle, ja tarttui hänen käteensä, ja piika nousi. 26. Ja se sanoma kuului kaikkeen siihen maahan.

Rukous.

Kaikkivaltias ijankaikkinen Jumala! joka sinun Poikas kautta olet luvannut meille syntein anteeksi saamisen ja avun ijankaikkista kuolemaa vastaan: me rukoilemme sinua, tue meitä Pyhällä Hengelläs, että me senkaltaisessa uskalluksessa sinun armohos, Kristuksen kautta, joka päivä vahvistuisimme, ja sen toivon lujana pitäisimme, ett'emme kuole, vaan makiaan uneen nukumme; ja sinun Poikas Jesuksen Kristuksen kautta, viimeisenä päivänä ijankaikkiseen elämään herätetään. Amen.

1. Epistolat ja Evankeliumit.

Vanha Virsikirja 1701.