IV. Muutamain sunnuntain Evan-
keliumit virsiksi tehdyt.

Luuk. 14.


205.Y
ks' rikas mies, väkevä työss', Valmisti
suuria häitä Ainoall' pojall', suurell'
voimall', Joll' kunnians' tahtoi näyttää, Ja kutsuu an-
toi nuorii ja vanhoi; Eip' sinne tahdottu käydä.

2.  Hän käski menn' sekä sinne ja tänn', Vieraita
kutsumaan häihin; Vaan kutsutut teit niinkuin tyh-
mät, Eik' tulleet pitoihin näihin, Otit esteen, heitäns'
säästäin, Tulit niin pahoin päiviin.

3.  Hän kutsui tyköns' yhden ystävistäns', Lupas'
hänen hyväst' pitää. Hän vastasi niin: En mahdu
mä sinn', Enk' taida myös tehdä sitä; Vaimon otin,
se minull' suotiin, En tottele muuta mitään.

4.  Hän sanoi jällens' toisell' ystävällens': Ei mi-
nulta mitään puutu. Tul' iloitsemaan mun huonee-
seen, Älä sinä minuun suutu, Kuul' rukouksen', tule
tykön' tänn', Parhaaks' sinull' kaikki muuttuu.

5.  Se taas vastas: en tulla sais', Uutt' kartanoo
rakennan ylös, Kuss' saisin asuu ilman hasut', On
maita myös toisess' kyläss'; Sill' sinull' sanon: sinne
mä tahdon Tänäpän' mennä pyynnöss'.

6.  Sanoi jällens' koht' palveliallens': Vieras kol-
mas tänn' vedä, Kiiruhda sinus, jo tulee pimeys, Väki
itsens' laskee levät'; En enää odot', enk' herkkui kokot',
Uksen kiini paiskaan perät'.

7.  Koht' kielsi hän, sanoi myös esteen: Minull' on
viisi paria härkii, Niill' ajell' mahdan, jos muutoin tai-
dan; Sill' aika on minulla tärkii. Rikkaaks' aivon, ka-
luu kokoon tahdon, Ja niiden perään pyrkii.

8.  Minä itsellen' usein ajattelen: Kuink' mailma
mahtais' käydä: Oikein, väärin kokoon käärin, Mitä
minä saan nähdä: Mä juokselen, mont' syökselen, Jos
muutoin sen taidan tehdä.

9.  Hän haki, oli vai, ja kokoon sai, Eik' koskaan
ylön antanut työtä. Yö viimein lähest', härjät pääst'
ikeest', Ja tahtoi niin kotia pyytää. Vaimo hänen
hylki ja oven sulki, Etsi miestäns' vastaan syytä.

10.  Siitä kiellyst' sitte mielyst' Kuninkaan vie-
raaks' palat'; Mutt' joutui myöhäks', ja tuli työlääks',
Suljettuu usta avat'. Niin itsens' petti, ja herkut jätti,
Jotk' ensist' olit vapaat.

11.  Juoks' pois lujast' meidän kujast', Et sinä
mahdu tähän pihaan. Huoneen' on täys', vieraani
iloiss', Mene siis pojes pian, Ettes mua kuull', ja en-
nen tull', Ei se sinull' tarita ijan.

12.  Kukin sylkee ja minua hylkää, Lapsen', perheen'
ja vaimon'. Kussa mahdan levon saada, Kunk' yön
siaa myös anon? Kova hetki minun mailmaan veti,
Kirotuksi minä sen sanon.

13.  Mailma kova, pahan suova, Sinun päälles
minä luotin paljon, Kirjoitett' on minun elon', Pa-
huutt' on kyllä tarjon'. Suljettiin taivas, sill' olen
vaivass', Meno on minull' juur' valjo.

14.  Nyt minä kuolen, menen vieraaks' tuonen, En
minä häntä välttää taida. Mailma mun petti, piru
pauloins' veti, Sitä minä valittaa mahdan. Helvetin
tuli, palava uuni, Sen edest' annetaan saada.

15.  Virsi tämä neuvoo meitä, Ettem' hyljää Evan-
keliumin häitä, Enää pitäin mailman pitoi, Tavaroi
ja menoi näitä. Jos sen teemme, niin hukumme, Ka-
dotukseen syöksem' its' meitäm'.

Homo quidam Rex nobilis dives in charitate
  Ruotsiksi kääntänyt: Ericus Olai, (ruots.)
  synt. mahd. 1420-luvulla † 1486.


a-Sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-Sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle