2. Kuolema, jonk' synnin tähden Annoit tulla kaik-
kein päällen, Eroittaapi erän: Sielull' eron, ruumiill'
levon; Vaan jääneell' surkian saattaa menon.
3. Näin on tapahtun' Jaakobille, Sill' hurskaall'
patriarkalle, Kuin ero tuli Rachelilt': Se pois huoli,
virassans' kuoli; Vaan hänell' ja sikiöill' suru tuli.
4. Koska myös eli Elias, Sareptan vaimo suuress'
vaivass' Auttajaa kyllä kaipas': Eine puuttui, elo
muuttui, Elämään lapsens' kanssa suuttui.
5. Vaan ei vielä näihin loppun'; Sill' tulee muill'
kyll' myös hoppu, Kuin toiselt' elo loppuu: Sekä lap-
sill' että vanhemmill' Suru yltäkyllä molemmill'.
6. Mutt' kuitenk' täss' suuress' suruss', Virvot-
takaam' itsem' visust', Että Jesus Kristus Orvoi aut-
taa, piinans' kautta, Leskein murheen iloks' muuttaa.
7. Ylön annettu isältäni, Eroitett' olen äitiltäni,
Sanoopi Davidi; Vaan vastaan otti, avun tuotti Ju-
mala, jonka päälle luotin.
8. Judit', Hannaa ja Jakobii, Sareptan leskee ja
muita niit' On Jumal' auttan' siit'; Jotk' rukoilee,
niit' kuultelee, Ja avun heille tuottelee.
9. Usko sinä myöskin lujast', Älä sure niit' niin
surkiast', Jotk' pääsneet on vaivast': Omans' otti,
lainans' voitti, Ajast' kuin eteen asetti.
10. Kyll' sinua sen vuoks' auttaa viel', Sekä
tääll' ett' taivaassa siell', Jos pysyt oikiall' tiell': Kyllä
suittaa murheen muuttaa, Ja viimein iloll' yhteen
tuottaa.
11. Kussa omas edessäs löydät, Enkelein kanss' kau-
niist' käyvän, Jumala myös nähdään, Lapset, suvut
ja muut tutut Ovat yhdettäkän surutt'.
12. Vaan sillä välill' eläissäs' tääll' Tee työs ja
luota Herran pääll', Niin sinä tulet sääll', Vält' riet-
tautt' ja haureutt', Osot' lähimmäisell' laupiutt'.
13. Lapses kasvat' Herran pelvossa, Neuvo, har-
joit' hyvissä tavoissa, Kohta nuoruudessa: Niin an-
taa pian Jumala ijan, Taivaass' yhden asumasian.
Tuntematon.
a-Sävelmä:
b-Sävelmä: