I. Vuotuiset juhlavirret.

5. Kristuksen piinasta, kuolemasta

ja hautaamisesta.

44.K
as karitsata Jumalan, Kuink' kärsivästi
kantaa Se syntikuormaa maailman Ja hen-
kens alttiiks antaa! Teurastettaissa ääneti Se kärsii,
kuolee nöyrästi, Valittamatta aivan; Se pilkataan
ja piinataan, Se suomitaan ja surmataan; Ken lukis
kaiken vaivan!

2.  Tää nöyrä karitsa se on Rakkahin Jesuksemme,
Jonk' Isäns' antoi kuolohon, Synneistä päästäksemme.
O rakkaus kaikki voittava, Jott' ei voi järki tajuta,
Isältä pojan vaadit! O rakkaus aivan rajaton, Sä
häpiään ja kuolohon Elämän Herran saatit!

3.  Siis, Jesus, yli kaikkien, Mä kunnian sulle
kannan; Kuin mulle sä, mä sinullen Rakkauten' kai-
ken annan. O uuden elon antaja, Kun sydän sortuu
rinnassa, Mun ole sydämeni! Sä olet kunniani mun,
Siis omaksesi antaun Ijäksi kaikkineni.

4.  Nyt aina sanoin niinkuin töin Ylistän armaut-
tas, Nyt kiitän päivin, kiitän öin Sun suurta lau-
peuttas. Mun veisun' lakkaamatta soi, Niin heliästi
kuin se voi, Ja laulaa armostasi. Mä ennen kaikki
unhotan, Kuin rakkautes, kalliimman kaikista lah-
joistasi.

5.  Sydämen' ahdas laajene Ja aarre kätke par-
hain! Kirkkaampi, kalliimpi on se, Kuin kullat tähti-
tarhain. Maat, meret, taivas avara, Ne vaan on
hiukka tomua, Kun katson aarteeseni. Tää tavarani
verraton Sun, Jesus, veres kallis on, Vuotanut
hyväkseni.

6.  Mit' on nyt kuolo katkerin? Ei voi se vahin-
goittaa; Jos elonpäivän' päättyykin, Tuoll' uusi päi-
vä koittaa. Kun makaan kipuvuoteella, Tai sielun'
kituu tuskissa, Tuot rauhaa rintahani; Ja merellä
tään maailman Kun haahten' näkyy hukkuvan, Sä
olet satamani.

7.  Ja koska retken' maallinen Päättyypi täällä
kerran, Suo vanhurskautes vaatteeksen', Astuissan'
eteen Herran! Se kunniakruunun' olkohon, Mun silk-
kin' katoamaton, Verraton loistossansa, Joss' oma-
nasi ijäti Sun Morsiamesi astuupi, Sua kiittäin rie-
mussansa!

Paul Gerhardt, (saks.) s. 1607 k. 1676.


a-sävelmä

Kuuntele tai lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-sävelmä

Kuuntele tai lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle