2. Voi minua, Kun Jumala Nyt ristinpuussa
riippuu! Sydän sill' on kivestä, Jok' ei siitä liiku.
3. Suur' Jumala, Mi sanalla Maailman liikut-
taapi, Kuolee hiljaisuudessa, Maassa haudan saapi.
4. Ken surutta Ja itkutta Voi olla näitä nähden,
Herraa näin kun piinataan Syntiemme tähden!
5. Kuin karitsa Hän uhrina Verensä vuotaa an-
taa Ja niin armon, autuuden Itse meille kantaa.
6. Hän suloisin Ja totisin Häväistään syyttömästi,
Petoksella, pilkalla Lyödään ilkiästi.
7. O sulhanen Sä suloinen, Ei löydy vertaistasi!
Olit köyhä saattaakses Rikkaiks omiasi.
8. Ah autuas, Ken rakkauttas Voi oikein tutkis-
tella; Kuolematas, Kristuksen', Uskoss' muistutella!
9. Kun lihassa Its' Jumala Näin kärsei puoles-
tamme, Niin me armon, autuuden, Ansiostaan saamme.
10. Kun hautahan Hän lasketaan, Niin maa on
pyhitetty, Lepokammioksemme Hauta meille tehty.
11. O Jesuksen', Mun sydämen' Sä katso huo-
neeksesi, Siinä levätäksesi Aina armoinesi!
12. Jesuksemme, Sä turvamme, Uskossa rukoi-
lemme, Anna piinas, kuolemas Tulla iloksemme!
Haqvin Spegel, (ruots.) s. 1645 † 1714.