I. Vuotuiset juhlavirret

12. Muutamain sunnuntaiden Evankeliumi-virsiä.

Matth. 17.

122.V
uorella Kristus kirkastui Kuin päivä
paistavaksi; Heliä pilvi laskeutui, Sai
kaikki loistavaksi, Ja pilvest' ääni kahjahti: "Tää
mun on rakas poikani, O häntä kuulkaat aina!"

2.  Tää Jesuksemme kirkastus Ja kunniansa suu-
ri, Ylhäältä tullut valaistus, Kuin esikuva juuri On
meille Herran taivasta, Sen kunniasta, riemusta,
Valosta, autuudesta.

3.  Välistä Kristus vieläki Kirkastuu uskovilleen,
Mut pois taas hetki rientääpi, Ja hänt' ei nähdä
silleen; Ei kauvan Pietarillekaan Kristusta kirkkau-
dessaan Katsella ollut suotu.

4.  Kaikk' ilo, minkä maallinen Elomme täällä
tarjoo, Taivaiseen riemuun verraten, Ei ole muu
kuin varjo; Se autuus, joka viel' ei näy, Tuhan-
nen tuhat kertaa käy Yl' aavistusten kaikkein.

5.  Miks ajallista kuolemaa Niin sydän kammoaa-
pi, Kosk' armas autuaitten maa Sen kautta aukeaa-
pi? Miks emme täällä kärsisi, Kun Kristus siellä tar-
joopi Kirkasta kunniaansa?

6.  Maailmaa tätä katoovaa Miks näin me ra-
kastamme, Niin hartaasti sen hekumaa, Turhuutta
halajamme? Näin kadotukseen riennämme, Helvettiin
viimein vajoomme, Kun taivaan unhotamme.

7.  Jos ikuisehen elämään Me tulla halajamme,
Niin ahkerasti etsimään Kristusta joutukaamme! Kun
hänehen me uskomme, Ja ristiämme kannamme Au-
tuuteen päästä saamme.

Saksalainen v. 1524.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle