I. Vuotuiset juhlavirret

12. Muutamain sunnuntaiden Evankeliumi-virsiä.

Luuk. 10.

125.K
en ompi lähimmäiseni, Jot' aina eläis-
säni Mun rakastaman pitäisi Kuin omaa
itseäni? Mun isän'kö Vai äitin'kö, Vai veljeni, Si-
sareni, Vai parhain ystäväni?

2.  Vai onko lähimmäiseni Kaikk', kaikki maamme
kansa, Jotk' asuu ympärilläni Kaltaisnan' elossansa,
Yht' uskoa, Yht' oppia Tunnustavat, Ja puhuvat
Yht' äidinkieltä kanssa?

3.  Ei yksin ne, ei läheiset Ja kansalaises omat,
Vaan myöskin kansat kaukaiset, Vieraatkin, heimot-
tomat, Ei katsoa Saa sukua, Miss' asuvat, Mit' us-
kovat, Vai onko uskottomat.

4.  Tääll' alla taivaan, auringon, Miss' ihmis-
henki huokuu, Vaikk' uskons, kielens toinen on, On
lähimmäises luotu, Ja kaikille, Niin vieraille, Kuin
veljilles Sun omilles, On Herran armo suotu.

5.  Sä heissä näet veljesi, Jotk' ompi tänne maa-
han Yks Isä pannut kanssasi Ajaksi asumahan; Ken
henkes soi, Myös heidät loi Tääll' elämään Ja pyr-
kimään Ja kanssas kuolemahan.

6.  Ne kaikk' on lähimmäisesi Ja veljes Herran
nähden; Siis laupeudell' alati Heit' auta, hyvää
tehden! Sä neuvollas Ja toimellas Heit' ojenna
Ja holhoa Jesuksen nimen tähden!

7.  Kas kuinka kaikkein edestä Kuol' Jesus ristin
päällä! Näin vihamies kuin ystävä Meill' olkoon
rakas täällä, Ett' alttiisti Ja hartaasti Hänt' au-
tamme Ja holhoomme Varoilla sekä väellä!

8.  Totena pysyvä se on: Rakkaus kaikki voittaa;
Se niinkuin valo auringon Elämän tielle koittaa;
Mut armotta On katoova Ken huoleton Toisista on,
Ja itseään vaan hoitaa.

J. L. Runeberg s. 1804 † 1877.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle