II. Seurakunta ja toimitukset.

1. Jumalan sanasta.

142.M
Meill' ompi aarre verraton, Sen rinnalla
myös kulta Ja kivet kalliimmatkin on
Kuin tuhka vaan ja multa; Tää lahja kallis taiva-
han, Tää paras aartehemme, On pyhä sana Juma-
lan, Annettu omaksemme.

2.  Kun ruoste, koi ja aika syö Muun kaiken koko-
nansa, Kun usein raukee ihmistyö Jo kohta alkais-
sansa, Kun maa ja taivas hukkuupi Ja olemasta
lakkaa, Niin Herran sana ijäti On pysyvä ja
vakaa.

3.  Ei raukene vanhuudestaan Tää sana armas,
pyhä; Polvesta polveen samaa vaan Suo voimaa,
rauhaa yhä. Se täydess' ompi voimassa, Kun luonto
kaikki hajoo; Ei siitä katoo rahtua, Vaikk' maa ja
taivas vajoo.

4.  O sana kallis, vaikka pois Hyljätty monta ker-
taa, Mik' ihmisviisaus se vois Sinulle vetää ver-
taa? Lujempaa turvaa meille ken Voi tuoda mistään
muusta, Kuin armon sana ikuinen, Lähtenyt Herran
suusta?

5.  Jos toisten tukein pettäissä Mä tartuin sanaan
Herran, Jos mailman meren myrskyistä Pakenin sii-
hen kerran, Niin tiedän paikan turvatun, Miss' ijäi-
nen on rauha, Sataman tunnen siunatun, Miss' ei-
vät myrskyt pauhaa.

6.  Kuin vesilintu lahdella Käy alle veden pinnan,
Ja huuhdottuaan sulkansa Taas nostaa puhtaan rin-
nan, Niin puhdistuupi sielusi Sanassa kirkkahassa;
Se tuntee että liikkuupi Olossaan oikiassa.

7.  Siis kiitos, Herra laupias, Nyt lakkaamatta
aivan, Kun sinä meille sanassas Osoitit tietä taivaan!
Ken nyt on köyhä, rikas ken, Sun sanas saatuamme!
Omahan on se jokaisen, Tää kalliin tavaramme.

J. L. Runeberg, (suom.) s. 1804 † 1877.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle