II. Seurakunta ja toimitukset.

1. Jumalan sanasta.

145.A
h, kuinka voinen kiittää Sua, Herra, ar-
mostas, Ylistää sua siitä, Mink' annat
sanassas! Sun armos avaruutta Ei sydän käsitä,
Hyvyyttäs aina uutta Ei järki ymmärrä.

2.  Jo mennyt menoinensa Se aik' on surkia, Kun
pimeys kahleesensa Sai kansas, Jumala; Kun seisoi
vakan alla Totuutes kynttilä, Kiellolla ankaralla Pi-
dettiin kätkössä.

3.  Sanasi salattihin, Ja väärät saarnaajat Sen
selviin totuuksihin Juonensa sotkivat; He käyttelivät
kansaa Kuivilla kaivoillaan, Omia luulojansa Levit-
täin maailmaan.

4.  Vaikk' pyhä totuutesi, Kuin päiv' on selkiä,
Vaikk' meitä omiksesi Kalliisti ostit sä; Ei sinuun
saatu luottaa, Vapaasti katsahtaa, Ei itse sulta tuot-
taa Apua tuskissa.

5.  Voi suurta surkeutta, Kun kuultiin enemmän
Maailman viisautta, Kuin sanaa elämän, Kun Her-
ran lupaukset Ja käskyt hyljättiin, Ja ihmis-asetukset
Sijahan siirrettiin!

6.  Ylistys Jumalalle, Kun muisti kansansa; Kai-
kelle maailmalle Taas kaikuu sanansa! Se yö jo nyt
on laannut, Mi sielut sokaisi, Se valta lopun saa-
nut, Mi sanan vangitsi.

7.  Ken meiltä valloittaapi Nyt Herran lahjan
sen! Nyt sanan kalliin saapi Jo kuulla jokainen; Köy-
hillä, rikkahilla Elämän kirja on; Siin' ompi usko-
villa Tavara verraton.

8.  Siis neuvo, Jumalamme, Niin aina, että me
Sanaasi harrastamme, Uskossa kestämme! Pahemmin
muuten vielä Taas meille käydä vois, Jos pysy-
mättä tiellä Eksymme jälleen pois.

9.  Suo että sanas pyhä Maailman kansoissa
Kasvaapi runsaast' yhä Hedelmää kallista! Kaikille
kirkkahasti Sen valo loistakoon, Maailman ääriin
asti Pimiän poistakoon.

J. L. Runeberg, (suom.) s. 1804 † 1877.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle