2. Näin kerskailee he keskenään, Suurentelevat
suulla: Me emme huoli yksikään Nöyrästi heitä kuulla,
Vaan katkaiskaamme siteensä, Pois heittäkäämme
ikeensä, Älkäämme orjat olko!
3. Mut Herra heidän neuvoilleen Nauraapi tai-
vaassansa, Häpiän saa he palkakseen Ja kovan kos-
ton kanssa; Hän puhuu heille vihoissaan Ja haas-
taa hirmuisuudessaan, Näin lausuupi hän heille:
4. Poikani panin kuninkaaks Pyhälle vuorel-
leni, Asetin hänen valtiaaks Kaikelle kansalleni,
Sionist' että lakini Ja Salemista sanani Maan
ääriin leviäisi.
5. Näin hänestä mä todistin: Sä olet rakas
Poikan', Sun tänäpänä synnytin, Sun kauttas vallat
voitan, Viholliseni masennan Ja kansalleni asetan
Ikuisen valtakunnan.
6. Sä periä saat pakanat, Ne annan sinun huo-
maas, Maailman ääret avarat Myös olkohot sun
omas; Sä rautaruoskin rusenna, Kuin saviastiat
murenna Ne, jotka vastaas ovat.
7. Sentähden, uljaat ruhtinaat, Nyt näitä ym-
märtäkäät, Maan tuomarit myös oppikaat, Parannus
pian tehkäät; Pelvossa Herraa palvelkaat, Vapisten
häness' iloitkaat, Se Herran tahto ompi!
8. Poikansa vastaan ottakaat, Ett'ei hän teihin
suutu, Ja häntä kunnioittakaat, Niin ette tiellä huku;
Hän vihaan syttyy äkisti Ja pahat kostaa kovasti,
Autuas häneen turvaa!
Andreas Knöpken, (latvial.) s. 1468 † 1539.