III. Kristillinen elämä.

1. Katumusvirsiä.

225.I
hminen synnissänsä kauvan maannut Tään
äänen ylhäält' oli kuulla saanut: Jo nouse,
päivän koi on valistanut, Sen kirkas valkeus mail-
maa lohduttanut.

2.  Hän kysyi: kenen ompi ääni tämä? - Enkeli
olen Herran lähettämä; Nyt aik' on Herran puo-
leen sielus kääntää, Hän tahtoo kuulla aamuvirtes
ääntä.

3.  Hän sanoi: sielu suruinen ei laula Niin kau-
van kuin sen sitoo synnin paula, Ja sitä kuolon ies
rasittaapi. Vaan kukas siitä pelastuksen saapi?

4.  Se vastas: sielua, kun syntiin nääntyy, Jo
etsii Herra, ennenkuin se kääntyy; O sielu, katso, Herra
sanans tuopi, Ja armons paisteen kirkkaan sulle
suopi!

5.  Täst' alkoi syntinen nyt rauhaa saada, Kun
kuul', ett' armo Herran ei voi laata, Näin kiitti siitä
sydämell' ja suulla, Nyt laulain aamuvirttään Her-
ran kuulla:

6.  Suo, Jumal' armias, mulle armos loistaa,
Pois pimeys mun sielustani poista! Sun vala val-
keutes mieleheni, Vuodata rakkautes sydämeeni!

7.  Aurinko armon, ennustettu ennen, Sä Kristus,
koitit meille viimein tännen, Armollas kadotuksest'
auttamahan, Jumalan lapsiks meitä saattamahan.

8.  Kiitokses Herrallen siis, sydän, kanna, Ett'ei hän
synnissäs sun maata anna! Tuntuihan kuin ois kahle
ahdas päällä, Kosk' olit synnin vallassa sä täällä.

9.  Siis sua, Jesus, huudan avukseni, Kun synti
pyytää voittaa sydämeni; Kun synti kiusaa, ole tykö-
näni, Mun väkevyyteni ja elämäni!

Tuntematon, (ruots.) v. 1572.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle