2. Lankesin, o Herra taivaan, Kautta juonten saata-
nan, Sydämessän' tuskan, vaivan Tunnen kyllä
katkeran; Lihan-himot, maailma Petollinen, kavala,
Pettivät mun viekkahasti, Aina lapsuudestan' asti.
3. Ah kun muistuu mieleheni Monet, suuret syn-
tini, Synkistyypi sydämeni, Vettä vuotaa silmäni;
Surkiasti päivin öin, Ajatuksin, puhein, töin Elin
synnin kurjuudessa, Työtä tein sen orjuudessa.
4. Surutonna kurja kuljin, Synnin teitä samosin,
Mailman polkuja mä poljin, Kadotukseen vaelsin,
Äänestäs en huolinut, Sua, Herra, kuunnellut, Vaikka
aina taukoomatta Kutsut luokses lakkaamatta.
5. Sydämeni raukee, nääntyy, Kun nyt näitä muiste-
len; Siis se tuskissansa kääntyy, Jesus, armos puole-
hen. Kautta kovan kuolemas Ota mua huomahas,
Synnin kahlehista päästä, Vaivast' ikuisesta säästä!
6. Henkes voima suo nyt mulle Synnin teitä vält-
tämään, Aina otollisna sulle Elämääni käyttämään,
Käymään tietä tasaista Turvallisna armosta, Pääs-
täksen' näin tykös tästä Viheljäisest' elämästä!
Johann Quirsfeld, (saks.) s. 1642 † 1686.
Vaihtoehtoinen sävelmä: