III. Kristillinen elämä.

2. Uskon-virsiä.

a. Jumalan armosta Kristuksessa.

247.I
hmisen luonto turmeltu On Adamista
asti, Myrkyllä synnin runneltu, Soaistu
surkiasti; Jos Jumala Ei Poikansa Kautt' antais
pelastusta, Ken silloin ois, Jok' estää vois Ijäistä
kadotusta?

2.  Näin turmiohon jouduimme Adamin synnin
kautta, Mut rakkaudessaan Herramme Taas tahtoi
meitä auttaa; Meit' ahdisti, Ja turmeli Armoton
kuolon valta, Mut' Jesus sen Murs' ikehen, Vapahti
kuolon alta.

3.  Autuudeksemme Jumala Poikansa rakkaan an-
toi, Hän riippuin ristinpuussansa Syntimme kuor-
man kantoi; Niin piinallaan ja kuolollaan Hän kuo-
lon vallan voitti, Vei verellään Meit' elämään;
Näin autuus meille koitti.

4.  Hän, tie ja totuus, elämä Ja valkeus ja sana,
On neuvost' armaan Isänsä Sieluin ravitsijana;
Jos uskoen Vaan Kristuksen Mun sielun' turvaks
ottaa, Ei mikään saa Meit' erottaa; Mun ijät' on
hän totta!

5.  Voi kuinka kauvas, kauvas se Pois eksyy Juma-
lasta, Ken hält, ei turvaa rukoile, Vaan etsii maail-
masta! Ja joka vaan Ei janossaan Juo Herran lähtehes-
tä, Ei sammumaan Saa janoaan Hän synnin hette-
hestä.

6.  Vaan joka kuulee Jumalaa, Sen huone kalli-
olla On seisova, hän siinä saa Hyvässä turvass' olla.
Ei rajusäät, Ei tuulispäät Voi siinä häntä kaataa,
Ei tulvatkaan Hänt' aalloillaan Sijaltaan siirtää
saata.

7.  Siis hartaast' anon, Herrani, Suo että sanas
pyhä Pimiään loistaa mieleeni, Pyhittäin sitä yhä!
Niin maalliset Mä puuttehet Voin keviästi kestää
Ja hekuman, Ja maailman Pois sydämestän' estää.

8.  Sun sanas ompi kynttilän', Jok' aina teillän'
loistaa Ja valollansa mielestän' Yön pimeyden pois-
taa; Se johtaapi Mun jalkani, Kun matkalleni läh-
den, Se keskiyöss' On aina myös Mun kirkas aamu-
tähten'.

Lazarus Spengler, (saks.) s. 1479 † 1534.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle