2. Kyyneleet on ruokanani, Itku on mun juomani,
Koska täällä uskoani Pilkataan näin yhäti: "Kussa
nyt on Jumalas, Toivos, turvas, auttajas?" Silloin
soisin mielelläni Etees, Herra, pääseväni.
3. Niin nyt ahdistuksissani Monesti mä muiste-
len Entisiä aikojani, Kuinka silloin riemuiten Kävin
Herran templihin, Sydämeni vuodatin Edessä van-
hurskaan Herran, Levon löysin joka kerran.
4. Vaan miks suret, sielu kurja, Miks niin olet
levoton? Jumalahan täysin turvaa, Apusi hän vielä
on; Kasvons kääntää puolehen', Josta annan kiitok-
sen, Vaikk' nyt olen, Herra pyhä, Tuskissa ja mur-
heiss' yhä.
5. Sieluni sentähden suljen, Herra, sinun turva-
has, Sanaas muistelen, kun kuljen Tässä maassa
vierahass' Jossa kosket kauheat, Virrat suuret pau-
haavat, Syvyys siellä, toinen täällä, Tuimat aallot
pääni päällä.
6. Suuri on mun ahdistuksen', Vaivan syvä,
vaikea, Vaan sä olet virvoituksen', Auttajani, Ju-
mala; Armos olet luvannut, Sillä sielun' turvan-
nut; Siitä kiitokseni kannan, Öin ja päivin sulle
annan.
7. Miksis suret, sielu kurja, Miks niin olet levo-
ton? Jumalahan täysin turvaa, Apusi hän vielä on;
Hän on minun Jumalan', Kasvons valon kirkkahan
Antaa vielä paistaa päällen', Siitä kiitän häntä
jälleen.
Théodore de Bèze, (ransk.) s. 1519 † 1605.
a-sävelmä:
b-sävelmä: