2. Sinua murheissani, O Herra, muistelen, Ja
hätä-ajallani Sun tykös huutelen; Mua ei voi mi-
kään auttaa Näiss' ahdingoissani, Jos en saa armos
kautta Sun lohdutustasi.
3. Mä muistan murehella Menneitä aikojan', Kun
sain ain' ihaella Armoas, Jumalan', Kun muinoin
luonas aina Soit riemut rakkahat; Nyt mieltäni se
painaa, Kun näin mun unhotat.
4. Monesti murheessani Mä ajatella saan: Ken-
ties ei Jumalani Minua muistakaan, Kun ei jo vit-
sastansa, Mua säästä, armahda, Ei kurituksestansa
Sieluan' vapahda.
5. Lieneekö laupeutens Jo lopen loppunut, Lie-
neekö lupauksens Jo hän unhottanut, Kun pahasta
ei päästä Nyt enää huolikaan, Ei onnetonta säästää
Kovasta vitsastaan?
6. Näin surkeuden tiellä On, Herra, sieluni; Vaan
vaikka viivyt vielä, Niin tiedän kuitenkin, Ett' olet
voimallinen Sä kaikki muuttamaan, Eik' ykskään
mahdollinen Sua vastustelemaan.
7. Ilon' on mietiskellä Jaloja töitäsi Ja aina
ihmetellä Sun suurta voimaasi; Mä tiedän: teissä
Herran Ei ole vilppiä, Hän minkä lupas kerran,
Sen myös on täyttävä.
Haqvin Spegel, (ruots.) s. 1645 † 1714.
a-sävelmä:
b-sävelmä:
a-sävelmä:
b-sävelmä: