III. Kristillinen elämä.

3. Murheessa, ristissä ja kiusauksessa.

309.M
iks kuormaan' moitin raskaaksi, Miks
valitan niin surkeesti? Herrahan mää-
räsi, Ett' ilo tääll' ei kotonaan; Katoopi, tuskin
tultuaan.

2.  Köykäiseen väsyn ikeesen; Kun hetkisenkin tais-
telen, Jo kohta huokailen. Miks näin mua hätä pel-
voittaa, Jok' kohta jälleen lopun saa?

3.  Vihollisenko laittaneen Mä luulen tuskat sydä-
meen', Poskellen' kyyneleen? Ei, armiashan Isäni
Mun uskoan' näin koittaapi.

4.  Surun' on hänen suomans vaan, Näin kurit-
taa hän rakkaitaan; Mä siihen luottaa saan. Hän
hetkeks kuorman kevyen Suo ikuiseksi hyväksen'.

5.  Siis kannan kuormaan' nöyrästi, Odottain
alla ristini, Ett' suru muuttuisi. Pianhan matkan'
lopuss' on; Mä turvaan Herran armohon.

6.  Aut', Jumalani laupias, Mä ettän näen suo-
massas, Kuink' olet armias! Sä olet tuken', toivoni,
Siis olen turvass' ijäti.

J. L. Runeberg, s. 1804 † 1877.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle