III. Kristillinen elämä.

3. Murheessa, ristissä ja kiusauksessa.

310.E
n tahdo Jumalasta Mä koskaan luopua,
En tiestään oikeasta Mä tahdo poiketa.
Armossa suojelee Hän mua myöhään, varhain, Mun
toimen' siunaa parhain, Vaaroista varjelee.

2.  Kun ihmis-apu auttaa Ei taida ollenkaan, Niin
Herra armons kautta On läsnä omiaan; Hän heitä
pelastaa Vaaroista, vahingoista, Hän murheet heiltä
poistaa, Heit' uskoon vahvistaa.

3.  Niin Herraan aina luottaa Mä tahdon mur-
heissan', Hän mulle turvan tuottaa Suruissan', vai-
voissan'; Mun sielun', ruumiini Mä haltuun annan
hällen, Hän armonsa suo jälleen Ja holhoo henkeni.

4.  Siis tahdon häntä kiittää Mä sydämestäni,
Uskolla aina liittää Hänehen toivoni; Autuas hetki
se, Kuin Herraa muistelemme, Synnistä erkanemme,
Armoa etsimme!

5.  Maailma kerran hukkuu Koreutensa kanss', Mut
Herrassa ken nukkuu, Herääpi unestans Ilolla jälle-
hen. Hän taivaan riemun perii, Eik' ijät' enään erii
Tyköä Jesuksen.

6.  Niin sielu kaunistettu Jumalan armolla, Ja
ruumis kirkastettu Asua taivaassa Saa yhdess' iloi-
ten; Ei synti siellä vaivaa, Sydänt' ei murhe kaiva;
Lujasti uskon sen.

Ludvig Heimbold, (saks.) s. 1532 † 1598.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle