III. Kristillinen elämä.

3. Murheessa, ristissä ja kiusauksessa.

314.A
h sielun', vallita suo Herran, Ja turvaa
Isääs rakkaaseen, Hän taivaan armolla
sun kerran Kruunaapi aikaan ijäiseen; Ken itsens us-
koo Herralle, Ei rakenna se hiedalle.

2.  Ei auta meitä suru suuri, Ei hyödytä myös
valitus, Ja kärsimättömyys on juuri Sun kuormalles
vaan rasitus; Vaikeemmaks vaan käy vaivamme,
Mit' enemmän me suremme.

3.  Paremp' on vähän vaivaa kantaa, Tytyen
siihen toivossa, Mit' Isä rakas, laupias antaa Lap-
silleen tahtoo armosta; Ei Isältämme taivaassa Tar-
peemme ole salassa.

4.  Hän tietää avun ajan parhaan, Neuvons on
aina viisahin, Myös sydämemme halun hartaan Kyll'
tuntee Isä rakkahin; Näin ennättäin hän tullessaan
Tuo avun, rauhan autuaan.

5.  Äl' ajattele ajall' surun: "Jo Jumala pois hyl-
jäs mun!" Pois puhaltaa hän murheen sumun, Taas
rakkaampana pitää sun. Kaikk' aika ompi vaihtuva,
Myös murhepäiväs muuttuva.

6.  On huokeata Jumalalle Tomusta köyhä korot-
taa, Ja rikas panna vaivan alle, Sen mieli ynsiä
masentaa. Jumala ihmeen tekijä, Voi alentaa ja
ylentää.

7.  Siis lue, veisaa, Herran teillä Sun virkas
töitä toimita, Kans lupauksens usko vielä, Hänehen
turvaa, uskalla! Se autuas on ainiaan, Jok' uskal-
taapi Jumalaan.

Georg Neumark, (saks.) s. 1621 † 1681.


a-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Vaihtoehtoinen sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle