III. Kristillinen elämä.

3. Murheessa, ristissä ja kiusauksessa.

315.V
aikiasti valittaapi Sion ahdistuksessaan,
Sydäntänsä vuodattaapi Herrallensa tus-
kassaan: "Herra on mun hyljännyt, Armon multa
kätkenyt; Luopunut hän ompi luotan', Siitä kyyne-
leeni vuotaa."

2.  Murehesta raskahasta Murtuneelle kurjallen
Näin nyt Isän suulla vastaa Herra laupias, armoi-
nen: "Tokko äiti ikänä Voipi lapsens hyljätä. Heit-
tää pienen rakkahansa Itkemähän tuskissansa?

3.  Ja jos löytyiskin niin kurja, Äiti aivan kel-
voton, Lapsi-raukallensa nurja, Omastansa huoleton,
Että sen hän hyljäisi, Helmastansa heittäisi, Vaikka
raukka tuskissansa Vaikeroitsee vaivoissansa.

4.  Niin on, Sion, sua kohtaan Mieli toinen mi-
nulla; Sydämeni aina hohtaa Laupeutta, rakkautta;
Syntejänsä surevan En mä salli hukkuvan; En sull'
aio rangaistusta, Etsin mieles parannusta.

5.  Miksis siis näin pelkäät vielä, Että sun un-
hottaisin Ja sun täällä ristin tiellä Pilkan alle jät-
täisin? Enpä ikään sinua Hyljää, usko minua! Nimes
on mun kirjassani, Lapses kaikki huomassani.

6.  Muuris muistissan' kyll' ovat, Ma ne pian
rakennan; Vihollises viekkaat, kovat Häpiähän masen-
nan. Nosta pääs ja katsahda Joutuvata joukkoa! Mä
sun morsiameksen' kruunaan, Perillisillä sun siunaan."

7.  Näinpä Herra kansaans auttaa, Sieluani vah-
vistaa, Uskoss' urhoolliseks saattaa, Vaikka vaiva
kauhistaa. Kiitos Herran Jumalan, Ylähällä asuvan,
Joka alhaisia katsoo, Armahtaa ja auttaa tahtoo!

Johann Heermann, (saks.) s. 1585 † 1647.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle