III. Kristillinen elämä.

5. Kiitos- ja ylistys-virsiä.


361.E
nkös Herraa Jumalaani Riemuvirsin kiit-
täisi? Enkös suurta auttajaani Ylistäisi
hartaasti? Katsos sulaa rakkautta Ompi sydän Juma-
lan, Lapsiansa kohtahan, Pohjatonta laupeutta. Kaikki
loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

2.  Niinkuin kotka siivillänsä Poikiansa peittelee,
Niin hän mua kädellänsä Armiaasti suojelee. Kohta
jo, kun hengen antoi, Pienoista hän holhosi, Näin myös
kaiken ikäni Huostassansa hoiti, kantoi. Kaikki loppuu
aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

3.  Eipä ollut Poikansakaan Hälle kallis liiaksi, Kuo-
lohon hän ainoon, rakkaan Antoi elämäkseni. Ah kuin
suur' on Herran hyvyys! Vaikka heikko henkeni Tut-
kia kuink' koittaisi, Tajuumaton on sen syvyys. Kaikki
loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

4.  Henkens myös hän lahjoittaapi, Sanassansa
johtajan, Joka mua taluttaapi, Käyttää tiellä taiva-
han; Sydämeen hän sytyttääpi Uskon tulen kirkkahan,
Joka voittaa maailman, Kuolemast' myös pelastaapi.
Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

5.  Sielustan' hän huolen kantaa, Armollansa ruok-
kii sen, Ruumihinkin tarpeet antaa Eikä jätä puut-
teesen. Kosk' ei työ, ei taito auta, Kosk' on voiman'
voimaton, Jumala mun apun' on , Hädän poistaa
voimans kautta. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa
ei milloinkaan.

6.  Maan tään kaiken aarteinensa Herra hyödyk-
semme loi, Luonnon kaiken luotuinensa Palveljak-
semme hän soi. Minne silmän' katsoneepi, Täynnä
hänen lahjojaan Kaikk' on, joita armostaan Yltäkyl-
lin tarjoileepi. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei
milloinkaan.

7.  Yö mun silmän' umpeen painaa, Herran silmä
valvoopi; Aamun uuden koittaiss' aina Uus' myös
armo koittaapi. Jos ei mua holhonunna Jumalan'
ois ainian, Aikaa sitten tuskahan Oisin ijäks vaipu-
nunna. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei mil-
loinkaan.

8.  Vaikka juonillansa häijy Vihollinen, saatana
Sieluani aina väijyy, Hyväss' olen turvassa. Voi-
mallansa Herra torjuu Kaikki pahat päältäni, Johdat-
taa mun juoksuni, Ett'en eksy, enkä horju. Kaikki
loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

9.  Niinkuin isä ei voi kieltää Rakkautta lapseltaan,
Vaikk' se, noutain omaa mieltä, Hänest' eksyy toisi-
naan; Niin myös Herra kurittaapi Rakkauden vitsalla,
Eikä koston miekalla; Anteeks katuvainen saapi. Kaikki
loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.

10.  Herra, vitsas, kuritukses, Vaikka joskus an-
karat, Ne vaan onkin osoitukses, Ettäs mua rakastat,
Ettet tahdo mua jättää, Vaan mun mailman saas-
tasta, Pahuuden myös pauloista Ristin kautta tykös
vetää. Kaikki loppuu aikanaan, Armosi ei milloinkaan.

11.  Eikä, sen mä uskon varmaan, Risti luotu
ijäksi; Kyllä käsi Herran armaan Pois sen jälleen
nostaapi. Talven tuiman tuiskut poistaa Jälleen suvi
suloinen; Näin myös vaivan jälkehen Ilosta saa silmä
loistaa. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei mil-
loinkaan.

12.  Herra, isän nimi sulla On ja isän rakkaus,
Tykösi siis suo mun tulla, Kuule lapses rukous! Ar-
mollasi auta mua, Että aina päivin öin, Ajatuksin,
puhein, töin, Etsisin vaan yksin sua, Ja kun päät-
tyy aika tää, Saan sua ijät' ylistää!

Paul Gerhadt, (saks.) s. 1607 † 1676.


a-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle