III. Kristillinen elämä.

6. Kristillisestä vaelluksesta.

d. Ylellisyyttä vastaan.


383.L
uojamme, Herra Jumala, Hyvyyden kai-
ken jakaja, Tarpeemme meille antaa, Ja
lailla isän laupiaan, Hän, armahtaen lapsiaan, Mure-
hen meistä kantaa; Siis täyttäkäämme tahtonsa Ja
käyttäkäämme lahjansa Ruumiimme ravinnoksi, Äl-
käämme turmioksi!

2.  Vaan jos ne armon antimet, Lahjansa ylön-
palttiset, Turhuuteen tuhlailemme, Ne pian meiltä
puuttuvat, Pahaksi myrkyks muuttuvat Ruumiille,
sielullemme; Se pian itsens turmelee, Ken vatsaansa
vaan palvelee Ja järjettömäin kanssa Noudattaa
himojansa.

3.  Näin meitä ylönsyöminen Ja ylöllinen juomi-
nen Saa petoin vertaiseksi; Se ruumiin voiman
murtaapi Ja sieluraukan sortaapi Ijäti vaivaiseksi;
Se turmeleepi tuntomme Ja sokaiseepi järkemme,
Kuljetteleepi meitä Synkeitä synnin teitä.

4.  Näin juomari siis lahjoja, Hyväksi meille suo-
tuja, Vahingoksensa käyttää; Ne hurjan lailla kulut-
taa Ja tuhlaamalla hukuttaa, Kun himojansa täyt-
tää; Ja vimmattuna onneton Hän heittää lapset,
puolison Yöt päivät itkemähän, Puutosta kärsimähän.

5.  Siis tulee meidän valvoa, Rukoilla Herran
armoa, Hillitä himojamme, Ja välttää kiusauksia,
Pahoja taipumuksia Kaikissa menoissamme, Ett' oli-
simme taidolla Iloiset, raittiit, siivolla, Töihimme
kelvolliset, Herralle otolliset.

6.  Sill', koska synti menestyy, Sen loppu pian
lähestyy Tuskalla haikealla. O Herra, meitä johdata,
Suo tahtos tietä seurata Halulla hartahalla, Ett'
iloisella mielellä Me tulemises hetkellä Pääsemme
tykös täältä, Murehen, surun säältä!

Uusia Virsiä 1836.
  suomentanut Elias Lönnrot.

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle