IV. Virret erinäisissä säädyissä ja tiloissa.

9. Leskein virsiä.


413.P
uolison rakkaan temmannut On tuoni rin-
naltani, Nyt surust' olen sortunut; Mist'
apu tuskahani? Mua, Herra, tue horjuvaa, Ett' epäi-
lyyn en vaivu! En neuvoas voi oivaltaa, En tyydy
viel', en taivu; Aut' ett'en harhaan haivu!

2.  Synkk' on mun kulkun', raskas tie, Jot' yksin
käydä täytyy; Vaan hautaanhan se pian vie, Siell'
lepo vihdoin löytyy. Vanhemmat, lapset, puoliso,
Kaikk' lähtee, meidät jättää, Ett' oikein tuntuis tyh-
jäks jo Tää mailma, ei sais pettää, Ei puoleens
liian vetää.

3.  Yks turva jää, kun sorrumme Jo tuskain ah-
distaissa: Meit' aina läss' on Herramme, Lähinnä
kurittaissa. Hänestä orvot isän saa, Hän lesken osan
suojaa; Kaikk' mailman apu katoaa, Vaan luoduil-
leen on Luoja Ainainen avun tuoja.

4.  Me emme surra saa, kuin ois Ei toivoakaan
enää! Rakkaamme Herran luo vaan pois Sai hiuk-
kaa ennen mennä. Suo Jumala, ett' armahan, Sais
ilossasi sijan, Ja voitettuan' uskossan' Myös saisin
tulla pian, Seurassaan olla ijan.

Frans Mikael Franzén, (suom.) s. 1772 † 1847.


Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Vaihtoehtoinen sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle