2. Tään mailman meno kerran Pois kaikki katoopi;
Yksistään armo Herran Pysyypi ijäti. Siis Juma-
laani turvaan, Hän meist' ei luovukaan; Ei toivon'
raukee turhaan, Vaikk' kuinka vainotaan.
3. Mä Herran haltuun annan Tään elon' surkean;
Ah syystä verraks pannaan Se kedon kukkahan: Se
varhain huomenella Kauniisti kukoistuu, Vaan pian
ehtoosella Jo raukee, lakastuu.
4. Ann' anteeks, rakas Herran', Mun syntin',
rikoksen'; Tein niitä monen kerran, Nyt katuin rukoi-
len. Jos syyksi luet mulle Mun kaikki vääryyten',
Mist' apu, turva tullee, Kun kuolon ansaitsen?
5. Mua puhtaaks synneistäni Tee kautta Poikasi,
Lähetä hädässäni Turvaksen' Henkesi, Ett' johdattaa
hän mua Ja tielläs ojentaa, Ett'en mä hairahtua,
Pois eksyä en saa.
6. Sä ruumiin olet luonut Ja sielun kallihin,
Sä perheen' olet suonut Ja omaisuuten'kin; Kaikk'
annan haltuus, huomaas, Ne varjoo vaaroista, Mua
korjaa viimein suojaas Täst' itkun alhosta!
Paul Oderborn, (saks.) s. n.1556 † 1604.
a-sävelmä:
b-sävelmä: