2. Ethän sä ajaks kaikeksi Jo vihastunut meille,
Siis tuo jo lohdutuksesi Nyt hätään joutuneille!
Turvamme, Herra, sinuss' on, Meit' auta ahdingoista
Ja anna armos auringon Taas kirkkahasti loistaa,
Pois murheen pilvet poistaa.
3. Ah, jospa kuulisimme vaan, Kuin puhuu
Herra pyhä, Kun taritessans armoaan Meit' tyköns
kutsuu yhä: Hän rauhan lupaa kansalleen, Sit' aina
holhoella, Ett'ei se saisi hulluuteen, Ei epäilyksiin
tulla Ja toivotonna olla.
4. Hän niitä auttaa voimallaan, Jotk' uskoin
häntä pelkää; Jos koitteleekin toisinaan, Hän kuiten-
kaan ei hylkää; Hän runsas ain' on armossaan,
Ei omiansa heitä; Jos kurittaakin toisinaan, Hän
armahtaapi meitä, Puoleensa kääntyneitä.
5. Suo, Herra, että karttuisi Totuutes aina täällä,
Vanhurskaus myös varttuisi Ja vesoisi maan päällä;
Suo meit' ett' usko, rakkaus Ja toivo kaunistaisi,
Ja lempeys ja laupeus Ja sopu sijan saisi, Ja kaikki
kukostaisi!
Tuntematon saksalainen.
a-sävelmä:
b-sävelmä:
Vaihtoehtoinen sävelmä: