IV. Virret erinäisissä säädyissä ja tiloissa.

19. Raskaissa maan vaivoissa.


484.N
yt vaivoista vaan kuulla saa, Kaikk'
itkein, parkuin valittaa Tuskaansa
haike'inta. Tää aika hädän aika on, Nyt kauhistuu
myös suruton, Vapisee joka rinta.

2.  Jumalan käs' on ankara, Vitsansa kauhistut-
tava, Ei toivoa meill' enää. Sen vitsan all' on
kansa, maa, Ah oisko paikkaa turvaisaa, Johon
vois pakoon mennä?

3.  Kuitenkin Herran etehen, Jalkainsa juureen
langeten, Nöyrästi tunnustamme: Vähempi rangais-
tuksensa, Vaikk' yli reunain vuotava, On meidän
pahuuttamme.

4.  Mihinkä vaan me katsomme, Me hätää, vai-
vaa näemme, Ei missään löydy rauhaa. Ken sydä-
meensä katsahtaa, Siit' ei myös lohdutusta saa, Siin'
synnin myrsky pauhaa.

5.  Ken, Herra, turvaks meillen ois? Ken vitsas
lyönnit kääntäis pois, Ken häätäis kuritustas? Jos et
sä itse, laupias, Sä armon suuri kuningas, Helpoita
rangaistustas.

6.  Sua isäks saamme sanoa, Ja Poikas rakas,
ainoa, Hän veljemme on juuri. Hyvyyttäs täyteen
mailman loit; Sä kaikki anteeks antaa voit, Vaikk'
kuink' ois syntimme suuri.

7.  Ah mitä teemme, voimme me, Jos, säälimättä
hätäämme, Rankaiset syntiämme! Kuin taivaan pilvi
kiitäin käy, Ett' jälkeäkään koht' ei näy, Niin ois
myös elämämme.

8.  Mut sinä, Isä laupias, Viel' armahda sun
lapsias, Äl' auttamatta heitä! Kristuksen vuoks suo
anteeks jo, Lopeta hätä, taistelo, Taas armoos ota
meitä.

Johan Ludvig Runeberg, (suom.) s. 1804 † 1877.


Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle