V. Viimeisistä tapauksista.

1. Valmistuksesta kuolemaan.


499.T
äält' autuaasti kuolla Hartaasti halajan,
Herrani luona olla Ilossa taivahan,
Johonka sielu täältä, Jos vaan se uskossa Eroopi
murheen säältä, On viimein tuleva.

2.  Myös ruumis, joka maahan Ajaksi kätketään,
Nouseepi kunniahan, Ja uuteen elämään; Heleä ääni
Herran Herättää haudoista Ne ruumiit, jotka kerran
Hän päästi vaivoista.

3.  Ah mitä voisi vielä Sielumme halaita, Kun
ruumiissansa siellä Taas saapi iloita, Kasvoja Juma-
lansa Ijäti katsella Ja enkelien kanssa Kiitosta veisata!

4.  Ah autuas se hetki, Se aika tosin lie, Ja rie-
muinen se retki, Jok' uskovaiset vie Pois heidän
vaivoistansa, Ja heidän murheensa Muuttaapi koko-
nansa Iloksi taivaassa!

5.  Sielumme silloin maistaa Saa kuink' on su-
loista, Kosk' uusi päivä paistaa Täynnänsä autuutta,
Ja kuink' on kaunis kuulla, Kun kaikki taivaassa
Yhdellä veisaa suulla, Herralle kiitosta!

6.  Ei uskottomat sitä Milloinkaan käsitä; Vaan
koska heidän pitää Pois täältä eritä, He vielä vuotta
monta Tääll' yhä eläisi Ja aikaa onnetonta Himois-
saan viettäisi.

7.  O Herra, armos kautta Ja henkes voimalla
Meit' elämähän auta Tääll' aina mailmassa, Niin
että viimein milloin Me täältä eriimme, Sun tykö-
näs me silloin Autuuden perimme!

Suomalainen arkkiveisu v. 1740.


a-sävelmä:

Kuuntele tai lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-sävelmä:

Kuuntele tai lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle