V. Viimeisistä tapauksista.

3. Onnettomasta ijankaikkisuudesta.


524.S
uruton, synnistäs, ah koskas lakkaat?
Kuink' kauvan siinä murheetonna ma-
kaat? Ah herää, herää! aik' on havata, Viel' lau-
pias tahtoo olla Jumala.

2.  Hartaasti herättää sua ääni Herran, Ja tiel-
leen pyytää sua monen kerran; Jo kauvan kyllä olet
viipynyt; Tee pian katumus ja joudu nyt!

3.  Kun armon aika viimeinen pois kulkee, Ja
Herra taivaan oven kiinni sulkee, Ei auta sitten enää
katua, Vaan täytyy helvettihin vajota.

4.  Siis muista, että kuolevainen olet, Ja kuhun
joudut, synnissäs jos kuolet! Herransa tykö hurskaat
tulevat, Vaan pahat kadotukseen painuvat.

5.  Elämäs on kuin tyhjä, tomu, tuoksu, Ja heku-
mas kuin liukas virran juoksu, Sun kauneutes kuin
multa maalattu, Ja tavaras kuin savi silattu.

6.  Mitätön taru on sun sukus suuri, Ja valtas,
voimas tyhjä varjo juuri, Ja taito kaikki, toimi, vii-
saus Katoova niinkuin tuulen humaus.

7.  Taivaassa ijäinen on riemu, rauha, Satama,
joss' ei myrskyt koskaan pauhaa; Ei siellä synti vai-
vaa tuntoa, Ei sorra sielun pyhää lepoa.

8.  Mut' helvetiss' ei lopu koskaan vaiva, Sy-
däntä synti siellä aina kaivaa; Siell' aina tuli polt-
taa hirmuisest', Perkele piinaa ijankaikkisest'.

9.  Ah ajattele, minkä ilon Herra Taivaassa omil-
lensa antaa kerran: Autuuden, ilon arvaamattoman
Ja kunnian-kruunun katoomattoman!

10.  Voi helvetti, sun liekkis hirmuisuutta, Voi
tuskaa aina lakkaamatta uutta, Ijäti pitkää ilman toi-
voa, Jok' kuolon vaivoill' ei vaan kuoleta!

11.  Värisee, vapisee kaikk' jäseneni, Kun ajatus
se lentää mieleheni: Kuink' helvetin on vaiva hai-
kea, Kuink' kadotuksen kuoppa kauhia!

12.  Mut ilosta taas sielun' raukee juuri, Kun mie-
leen' johtuu taivaan autuus suuri, Se sanomaton kirk-
kaus, kunnia, Jonk' omilleen siell' antaa Jumala.

13.  Ah muista: Herras hyvä kuink' ain' auttaa, Vaan
saatana kuink' kavaluutens kautta Sua pyytää syntiin,
kadotuksehen; Sentähden turvaa armoon Jesuksen!

14.  Sun lamppuasi katso, älä nuku, Niin ett'et
kadotuksen kauhuun huku! Jos lankeet, nouse taasen,
rukoillen, Ett' ois nyt Herra vielä armoinen!

15.  Ja sano: armollinen Isä taivaan, Ansainnut
olen kyllä suuren vaivan; Helvetti edessäni avoin
on, Jos tuomitsisit mukaan ansion.

16.  Mut vaikk' ois syntin' määrättäkin aivan, Kuin
meren hiekka tai kuin tähdet taivaan, Ne maksoi Jesus
kaikki verellään Ja kuolollaan mun auttoi elämään.

Lasse Lucidor, oikealta nimeltään
  Lars Johansson, (ruots.) s. 1638 † 1674.


Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Vaihtoehtoinen sävelmä:

a-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

b-sävelmä:

Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle