V. Viimeisistä tapauksista.

4. Ijankaikkisesta elämästä.


527.E
n ymmärrä Mik' ilo, mikä kunnia Maail-
mass' olis saatava; En ymmärrä. Tai-
vaassa yksinänsä On riemu ijankaikkinen; Ei puutu
ikänänsä Siell' ilo yltäinen.

2.  Ei itkua, Ei tuskaa siell', ei kipua, Ei ahdis-
tusta, vaivoja, Ei itkua; Iloa vaan ain-ijan Ja
rauhaa siunauksineen; Näin autuaan saa sijan, Ken
uskoi Kristukseen.

3.  Mik' asunto! Sen portit ovat helmistä, Perus-
tus hohtokivistä: Mik' asunto! Kun murhe mieltä
painaa, Niin hengessäni muistelen Mik' ilo suodaan
aina Siell' Herran omillen.

4.  Mik' kaupunki! Siell' itse Herra valo on, Siell'
turh' ois paiste auringon: Mik' kaupunki! Siell' Je-
sus virvoittaapi Elävän armon virralla; Puu elon
kukoistaapi Sen rauhan rannoilla.

5.  Siis elä niin, Sä että taivaan salihin Pääsi-
sit pyhäin parihin; Ain' elä niin! Ei kaiken tään
maan päällä Sen vertaist' ole iloa; Paraskin onni
täällä On täynnä surua.

6.  O Jumala, Suo kautta Poikas Kristuksen An-
teeksi mulle rikoksen', Juur' armosta! Mua käytä käs-
kyis tiellä Tääll' aina murheen alhossa, Niin että
saisin siellä Kasvojas katsella!

Abraham Achrenius, (suom.) s. 1706 † 1769.


Kuuntele tai Lataa mp3

Lataa Koraalinuotit

Etusivulle